maanantai, 7. marraskuu 2005

Rossoudesta

Jos katsotte tarkkaan listaamiani ravintoloita, huomaatte, että Vuosaaren Rosso tapittaa vakaasti mukana. Ystäväni ja entinen työtoverini Janne on ehtinyt muutamaankin kertaan huumormielessä pohtia, missä on vika, kun sitkeästi pidän kotilähiöni ketjuravintolan puolta.

Olisi kummaa väittää,että mieltymykseeni olisi jokin yksi megalomaaninen syy. Ensinnäkin, haluan, että Vuosaaressa on palveluita.Samasta syystä käyn täällä kampaajalla, Columbuksen S-marketissa, Lindexillä ja Suomalaisessa kirjakaupassa. Puhumattakaan siitä, millaista postmodernia ja uuskonservatiiviä riemua tunnen, kun asioin _ostarilla_. Eläköön jumitus.

Toiseksi, Vuosaaren Rosso ei ole mikä tahansa Rosso vaan palkittu sellainen. Palvelu on nopeaa, ainakin muutamiin synnyinkaupunkini vastaaviin ravitsemusliikkeisiin verrattuna. Pehmeitä loosheja on useita ja varsinkin viikolla sellaisen yleensä saa jopa yksin. Lounastaessa voi lukea Iltalehden ja Iltasanomat ilmaiseksi. Viihdykkeeksi on myös mm. matkaesitteitä, mistä kiitän matkaesitteisiin pahasti vinksahtaneena.

Kolmanneksi, ruoka on ihan ok. Se ei ole paikallista vaan välimerellistä. Lempparini on pannupizza Fantasia mozzarellalla, luumutomaatilla ja punasipulilla. Toinen lempparini on Pollo Formaggio, ihana kanapläjäys homejuustokastikkeen ja ranskalaisten kera. Ja mikä hienointa, samaa ruokaa saa myös muista Rossoista. Olen syönyt Pollo Formaggion myös  Järvenpään Rossossa, kun palasimme mieheni kanssa kävelyretkeltä Tuusulanjärven rannalta viime kesänä.

Neljänneksi, Rossosta saa bonusta. S-korttia vilauttamalla bonus kirstuun kilahtaa.

Viidenneksi: on rentouttavaa huomata, ettei tarvitse enää peitellä mieltymystään maanläheisiin asioihin.Eläköön moniarvoisuus.

 

 

perjantai, 4. marraskuu 2005

Ruokakurssitusta ja lisää flunssan torjujia

Olen harrastanut ruokakursseille osallistumista vuodesta 2000 lähtien. Löysin tuolloin Tampereella asuessani työväenopiston edulliset ja hyvät ruokakurssit, ja olen jatkanut harrastusta Helsingin suomenkielisessä tyäväenopistossa. Opistolla on kuusi opetuskeittiötä Helsingissä ja kymmeniä kursseja joka syksy ja kevät. Kurssit täyttyvät erittäin nopeasti, joten kurssille halajavan pitää käytännössä ilmoittautua sinä päivänä, kun ilmoittautuminen alkaa.

Tänä syksynä olen ollut muutamilla kursseilla. Syys-lokakuun vaihteessa olin kaksi päivää opettelemassa voileipäkakkujen tekoa. Ensimmäisenä päivänä opettelimme kakunteon perusasioita, leikkasimme leivät, teimme täytteet ja täytimme kakut. Toisena päivänä koristelimme kakut ja maistelimme niitä teen ja kahvin kera. 12 hengen kurssimme teki yhteensä 6 kakkua, joista riitti vielä kotiinvietäväksikin.

Lokakuussa olin espanjalaisen ruoan kurssilla, joka kesti yhden iltapäivän. Teimme muun muassa paellaa, tapaksia, coca-leipää ja mantelitorttua.Ohjelmaan kuului myös loistavan makuinen valkosipulikeitto, jossa valkosipulia ei säästelty. Keitto sopii alkukeitoksi tai miksei leivän kanssa lounaaksikin. Flunssa-aikaan sillä voi torjua pöpöjä ja kohottaa mieltä.

VALKOSIPULIKEITTO

1,5 litraa vettä

3 kana- tai lihaliemikuutiota

3 kokonaista valkosipulia

3 sipulia

2 rkl voita

2 rkl oliiviöljyä

5-6 viipaletta vaaleaa leipää (poista reunat)

2,5 dl kuivaa valkoviiniä

4 dl kermaa

suolaa, mustapippuria, rakuunaa

valmistus:

1. Valmista kana- tai lihaliemi. Kiehauta vesi ja lisää liemikuutiot. Sekoita, kunnes kuutiot ovat liuenneet.

2. Kuori valkosipulit ja niiden kynnet. Kuori sipulit. Hienonna sekä valkosipulinkynnet että sipulit.Kuullota niitä hetki voi-oliiviöljy -seoksessa pannulla.

3. Siirrä sipulit kattilaan.Lisää leipäviipaleet revittyinä. Lisää viini sekä kana- tai lihaliemi. Anna keiton hautua hiljakseen noin tunnin verran.

4. Soseuta keitto kattilassa sauvasekoittimella. Lisää kerma ja mausta suolalla, mustapippurilla ja rakuunalla. Kuumenna ja tarjoa.

 

 

 

 

 

torstai, 3. marraskuu 2005

Syysflunssaa

Kultani ilmoitti eilen sairastuneensa flunssaan ja kävin iltapäivällä hänen luonaan tohtorointikäynnillä. Flunssassa ja yleensäkin sairaana tarvitsee ennen kaikkea myötätuntoa, huomiota ja hellittelyä. Finnrexin, Panadol Hot, Burana-C ja Ibuxin tehoavat mielestäni myös hyvin. Luonnonlääkkeistä paras on sitruunasta ja hunajasta tehty tumaus, jolla voi torjua myös alkavaa flunssaa.

FLUNSSALÄÄKE

1-4 sitruunaa

muutama rkl hunajaa

kuumaa vettä

valmistus:

1. Purista sitruunoista mehu. Käytä niin monta sitruunaa kuin kanttisi kestää.

2. Laita sitruunamehu teemukiin ja mausta hunajalla makusi mukaan. Kaada päälle kuumaa vettä ja nauti mahdollisimman kuumana.

 

keskiviikko, 2. marraskuu 2005

Parisuhteellista ruokaa

Viimeistelen parhaillaan kotimaisen elokuvan ja televisiosarjojen parisuhdekuvausta käsittelevää graduani. Tutkielmani sijoittuu 1990- ja 2000 -lukujen tuotannon pariin. Tutkimuskohteissani, esimerkiksi 1997 valmistuneessa Vuoroin vieraissa -sarjassa, ruoalla yritetään helliä omaa kumppania, joskin usein hieman huonoilla tuloksilla. Päähenkilö Elina (Tiina Lymi) valmistaa miehelleen illallisen ja odottaa tätä työstä kotiin. Toni (Eero Ahonen) on kuitenkin edelleen tutkimustyöhönsä uppoutunut ja toteaa Elinalle: "Kulta, sulla on taas vähän väärä ajoitus." Myöhemmin Elinan syrjähyppy Harri (Jani Volanen) on laittanut Elinalle Nizzan salaattia. Elina on kuitenkin saanut tarpeekseen nuoresta rakastajastaan ja heittää tämän ulos sadatellen. Salaatti jää syömättä.

Vuoroin vieraissa -sarjan on käsikirjoittanut Anna-Leena Härkönen yhdessä Pekka Milonoffin kanssa. Härkönen rustasi myös keittokirjan vuonna 2000, ja toteaa siinä, että hyvässä avioliitossa ainakin toisen puoliskon pitäisi osata kokata. Härkösen ironisvivahteinen "uuskonservatismi" puhuttelee minua, sillä olen samaa mieltä, sillä reunaehdolla, ettei sen kokkaavan osapuolen tarvitse itsestäänselvästi olla nainen. Itse kyllä kokkaan mielelläni ja miehen helliminen hyvillä keitoksilla kuuluu lempipuuhiini.

Todellista sunnuntairuokaa ovat konjakissa liekitetyt pienet rosepippuripihvit. En ollut aikaisemmin tutustunut porsaan sisäfileeseen, mutta nyt suosittelen sitä kaikille lihasta pitäville. Stockalta saa yhden fileen takuutuoreena lihatiskistä viidellä eurolla, eli hintakaan ei päätä huimaa.

PIENET ROSEPIPPURIPIHVIT

1 porsaan sisäfilee (500-600g)

4 rkl rosepippuria

2-3 rkl jauhettua mustapippuria

2 rkl voita

3 rkl konjakkia

2 dl kermaa tai ruokakermaa

1 rkl Dijon-sinappia

soijakastiketta

valmistus:

1. Poista fileestä kalvot ja leikkaa se noin 1,5 cm viipaleiksi. Rouhi rosepippurit ja sekoita ne jauhettuun mustapippuriin. Painele pippuriseosta pihvien toiselle puolelle.

2. Ruskista pihvit molemmilta puolin pannussa voissa.

3. Lisää pannuun konjakki, siirrä se pois liesituulettimen alta ja sytytä palamaan tulitikulla. Odota, kunnes siniset liekit ovat palaneet loppuun.

4. Siirrä pannu takaisin levylle ja lisää pannuun kerma ja sinappi. Keitä muutamia minuutteja, jotta kerma saostuu kastikkeeksi. Mausta soijakastikkeella ja tarvittaessa pippurilla. Tarjoa esimerkiksi perunamuusin tai lohkoperunoiden kanssa.

 

 

 

tiistai, 1. marraskuu 2005

Luumuilua 2

Ystäväni Anne meilasi ja kysyi, voisiko Elsassilaista luumutorttua valmistaa vegaanisena. Arvelen, että korvaamalla kerman soijakermalla ja kananmunat soijajauholla (muutama rkl) se onnistuu. Annen mukaan torttu olisi oiva joululeivonnainen. Kyllä!