Jos katsotte tarkkaan listaamiani ravintoloita, huomaatte, että Vuosaaren Rosso tapittaa vakaasti mukana. Ystäväni ja entinen työtoverini Janne on ehtinyt muutamaankin kertaan huumormielessä pohtia, missä on vika, kun sitkeästi pidän kotilähiöni ketjuravintolan puolta.

Olisi kummaa väittää,että mieltymykseeni olisi jokin yksi megalomaaninen syy. Ensinnäkin, haluan, että Vuosaaressa on palveluita.Samasta syystä käyn täällä kampaajalla, Columbuksen S-marketissa, Lindexillä ja Suomalaisessa kirjakaupassa. Puhumattakaan siitä, millaista postmodernia ja uuskonservatiiviä riemua tunnen, kun asioin _ostarilla_. Eläköön jumitus.

Toiseksi, Vuosaaren Rosso ei ole mikä tahansa Rosso vaan palkittu sellainen. Palvelu on nopeaa, ainakin muutamiin synnyinkaupunkini vastaaviin ravitsemusliikkeisiin verrattuna. Pehmeitä loosheja on useita ja varsinkin viikolla sellaisen yleensä saa jopa yksin. Lounastaessa voi lukea Iltalehden ja Iltasanomat ilmaiseksi. Viihdykkeeksi on myös mm. matkaesitteitä, mistä kiitän matkaesitteisiin pahasti vinksahtaneena.

Kolmanneksi, ruoka on ihan ok. Se ei ole paikallista vaan välimerellistä. Lempparini on pannupizza Fantasia mozzarellalla, luumutomaatilla ja punasipulilla. Toinen lempparini on Pollo Formaggio, ihana kanapläjäys homejuustokastikkeen ja ranskalaisten kera. Ja mikä hienointa, samaa ruokaa saa myös muista Rossoista. Olen syönyt Pollo Formaggion myös  Järvenpään Rossossa, kun palasimme mieheni kanssa kävelyretkeltä Tuusulanjärven rannalta viime kesänä.

Neljänneksi, Rossosta saa bonusta. S-korttia vilauttamalla bonus kirstuun kilahtaa.

Viidenneksi: on rentouttavaa huomata, ettei tarvitse enää peitellä mieltymystään maanläheisiin asioihin.Eläköön moniarvoisuus.