Olisi kummaa väittää,että mieltymykseeni olisi jokin yksi megalomaaninen syy. Ensinnäkin, haluan, että Vuosaaressa on palveluita.Samasta syystä käyn täällä kampaajalla, Columbuksen S-marketissa, Lindexillä ja Suomalaisessa kirjakaupassa. Puhumattakaan siitä, millaista postmodernia ja uuskonservatiiviä riemua tunnen, kun asioin _ostarilla_. Eläköön jumitus.

Toiseksi, Vuosaaren Rosso ei ole mikä tahansa Rosso vaan palkittu sellainen. Palvelu on nopeaa, ainakin muutamiin synnyinkaupunkini vastaaviin ravitsemusliikkeisiin verrattuna. Pehmeitä loosheja on useita ja varsinkin viikolla sellaisen yleensä saa jopa yksin. Lounastaessa voi lukea Iltalehden ja Iltasanomat ilmaiseksi. Viihdykkeeksi on myös mm. matkaesitteitä, mistä kiitän matkaesitteisiin pahasti vinksahtaneena.

Kolmanneksi, ruoka on ihan ok. Se ei ole paikallista vaan välimerellistä. Lempparini on pannupizza Fantasia mozzarellalla, luumutomaatilla ja punasipulilla. Toinen lempparini on Pollo Formaggio, ihana kanapläjäys homejuustokastikkeen ja ranskalaisten kera. Ja mikä hienointa, samaa ruokaa saa myös muista Rossoista. Olen syönyt Pollo Formaggion myös  Järvenpään Rossossa, kun palasimme mieheni kanssa kävelyretkeltä Tuusulanjärven rannalta viime kesänä.

Neljänneksi, Rossosta saa bonusta. S-korttia vilauttamalla bonus kirstuun kilahtaa.

Viidenneksi: on rentouttavaa huomata, ettei tarvitse enää peitellä mieltymystään maanläheisiin asioihin.Eläköön moniarvoisuus.

Tänä syksynä olen ollut muutamilla kursseilla. Syys-lokakuun vaihteessa olin kaksi päivää opettelemassa voileipäkakkujen tekoa. Ensimmäisenä päivänä opettelimme kakunteon perusasioita, leikkasimme leivät, teimme täytteet ja täytimme kakut. Toisena päivänä koristelimme kakut ja maistelimme niitä teen ja kahvin kera. 12 hengen kurssimme teki yhteensä 6 kakkua, joista riitti vielä kotiinvietäväksikin.

Lokakuussa olin espanjalaisen ruoan kurssilla, joka kesti yhden iltapäivän. Teimme muun muassa paellaa, tapaksia, coca-leipää ja mantelitorttua.Ohjelmaan kuului myös loistavan makuinen valkosipulikeitto, jossa valkosipulia ei säästelty. Keitto sopii alkukeitoksi tai miksei leivän kanssa lounaaksikin. Flunssa-aikaan sillä voi torjua pöpöjä ja kohottaa mieltä.

VALKOSIPULIKEITTO

1,5 litraa vettä

3 kana- tai lihaliemikuutiota

3 kokonaista valkosipulia

3 sipulia

2 rkl voita

2 rkl oliiviöljyä

5-6 viipaletta vaaleaa leipää (poista reunat)

2,5 dl kuivaa valkoviiniä

4 dl kermaa

suolaa, mustapippuria, rakuunaa

valmistus:

1. Valmista kana- tai lihaliemi. Kiehauta vesi ja lisää liemikuutiot. Sekoita, kunnes kuutiot ovat liuenneet.

2. Kuori valkosipulit ja niiden kynnet. Kuori sipulit. Hienonna sekä valkosipulinkynnet että sipulit.Kuullota niitä hetki voi-oliiviöljy -seoksessa pannulla.

3. Siirrä sipulit kattilaan.Lisää leipäviipaleet revittyinä. Lisää viini sekä kana- tai lihaliemi. Anna keiton hautua hiljakseen noin tunnin verran.

4. Soseuta keitto kattilassa sauvasekoittimella. Lisää kerma ja mausta suolalla, mustapippurilla ja rakuunalla. Kuumenna ja tarjoa.

FLUNSSALÄÄKE

1-4 sitruunaa

muutama rkl hunajaa

kuumaa vettä

valmistus:

1. Purista sitruunoista mehu. Käytä niin monta sitruunaa kuin kanttisi kestää.

2. Laita sitruunamehu teemukiin ja mausta hunajalla makusi mukaan. Kaada päälle kuumaa vettä ja nauti mahdollisimman kuumana.

Vuoroin vieraissa -sarjan on käsikirjoittanut Anna-Leena Härkönen yhdessä Pekka Milonoffin kanssa. Härkönen rustasi myös keittokirjan vuonna 2000, ja toteaa siinä, että hyvässä avioliitossa ainakin toisen puoliskon pitäisi osata kokata. Härkösen ironisvivahteinen "uuskonservatismi" puhuttelee minua, sillä olen samaa mieltä, sillä reunaehdolla, ettei sen kokkaavan osapuolen tarvitse itsestäänselvästi olla nainen. Itse kyllä kokkaan mielelläni ja miehen helliminen hyvillä keitoksilla kuuluu lempipuuhiini.

Todellista sunnuntairuokaa ovat konjakissa liekitetyt pienet rosepippuripihvit. En ollut aikaisemmin tutustunut porsaan sisäfileeseen, mutta nyt suosittelen sitä kaikille lihasta pitäville. Stockalta saa yhden fileen takuutuoreena lihatiskistä viidellä eurolla, eli hintakaan ei päätä huimaa.

PIENET ROSEPIPPURIPIHVIT

1 porsaan sisäfilee (500-600g)

4 rkl rosepippuria

2-3 rkl jauhettua mustapippuria

2 rkl voita

3 rkl konjakkia

2 dl kermaa tai ruokakermaa

1 rkl Dijon-sinappia

soijakastiketta

valmistus:

1. Poista fileestä kalvot ja leikkaa se noin 1,5 cm viipaleiksi. Rouhi rosepippurit ja sekoita ne jauhettuun mustapippuriin. Painele pippuriseosta pihvien toiselle puolelle.

2. Ruskista pihvit molemmilta puolin pannussa voissa.

3. Lisää pannuun konjakki, siirrä se pois liesituulettimen alta ja sytytä palamaan tulitikulla. Odota, kunnes siniset liekit ovat palaneet loppuun.

4. Siirrä pannu takaisin levylle ja lisää pannuun kerma ja sinappi. Keitä muutamia minuutteja, jotta kerma saostuu kastikkeeksi. Mausta soijakastikkeella ja tarvittaessa pippurilla. Tarjoa esimerkiksi perunamuusin tai lohkoperunoiden kanssa.

Itse asiassa olen varmasti tänä vuonna tehnyt duunia siinä missä minä tahansa muunakin vuonna;olen kuitenkin ollut paljon enemmän kotona, koska osa-aikatyöni on ollut pääosin etätyötä ja opintojakin on rustattu joko tässä pöydän ääressä, sängyllä tai kirjastoissa. Kotona työskennellessäni olen voinut kokkailla ja leipoa myös arkipäivisin tavallista enemmän. Aikataulut ovat olleet väljempiä ja keittiössä puuhaillessa on syntynyt monta hyvää ideaa kirjoitushommiinkin.

Syyskuussa innostuin luumuleivonnaisista. Tuoreita luumuja käytetään Suomessa harmittavan vähän ruoanlaittoon, ja päätin ylittää tämän riman. Ensin tein elsassilaista luumutorttua, muokkasin hieman ohjetta ja lisäsin siihen mantelimassaa (koska mantelimassa on nannaa). Toinen kokeiluni oli Helsingin työväenopiston kurssilla opittu luumuclafoutis, hieman pannukakun tyyppinen luumujälkiruoka.

Ai niin, se hotelli Arthurin asiakasilta eilen: söin liikaa lohkoperunoita ja valkosipulimajoneesia,josta syystä vatsani oli kipeä jonkin aikaa. Waldorfin salaatti,  coleslow-salaatti, lohkoperunat ja majoneesi olivat kyllä hyviä. Mutta rajansa majoneesillakin, sanoivat sisuskalut...

ELSASSILAINEN LUUMUTORTTU

taikina:

100g rasvaa (käytin kevyempää Oivariinia)

2 dl vehnäjauhoja<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

<?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />

2 rkl sokeria

ripaus suolaa

2 rkl kylmää vetttä

täyte:

800g tuoreita punaisia luumuja

2 kananmunaa

0,5 dl sokeria

1-2 dl creme vanillaa/kermaa/ruokakermaa

1 pkt mantelimassaa

valmistus:

1. Sekoita rasva, jauhot ja suola keskenään taikinaksi. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Kääri taikina kelmuun ja anna sen jähmettyä jääkaapissa.

2. Pese ja viipaloi luumut. Poista samalla kivet.

3. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille sormin. Laita taikinan päälle foliota ja folion päälle kuivia herneitä tai makaroneja. Tämä estää taikinan kohoilun uunissa. Paista pohjaa 10 minuuttia uunissa 200 asteessa.

5. Valmista tällä välin täyte. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Hienonnan mantelimassa pieniksi muruiksi esimerkiksi monitoimikoneessa. Sekoita kerma ja mantelimassamurut munavaahtoon.

6. Ota pohja uunista ja poista folio. Asettele luumuviipaleet pohjalle ja kaada kermatäyte niiden päälle. Paista uunissa noin 30 minuuttia alimmalla tasolla 200 asteessa.

7. Tarjoa haaleana tai jäähtyneenä. Vaniljajäätelö tai kermavaahto sopii kyytipojaksi.

LUUMUCLAFOUTIS

500G tuoreita luumuja

1 dl sokeria

0,5 dl konjakkia

1 dl maitoa

2 dl kuohukermaa

3 kananmunaa

1 tl vaniljasokeria

3/4 dl vehnäjauhoja

valmistus:

1. Pese luumut, lohko ne ja poista samalla siemenet. Sekoita lohkojen joukkoon sokeri ja konjakki. Anna maustua huoneenlämmössä puolisen tuntia. Kääntele välillä lohkoja.

2. Voitele laakea uunivuoka ja levitä luumut sen pohjalle. Lisää luumujen joukkoon maito ja kerma.

3. Sekoita kananmunat, vehnäjahot ja vaniljasokeri ja lisää seos ohuena norona tasaisesti vuokaan. Paista clafoutista uunissa 200 asteesssa noin 40 minuuttia. Tarjoa haaleana kermavaahdon kera.

Tänään en kylläkään ole ollut kovin kulinaari: aamulla ostin matkalla kotiin kultani Sampon luota yhden auramöttösen (leipomon nimitys voitaikinapullalle, jonka sisällä oli aurajuustoa) sekä vaaleanpunaisella pomadalla päällystetyn berliininmunkin. Ihan hyviä kylläkin. Nyt olen vielä tänään menossa hotelli Arthurin asiakasiltaan, jossa tarjottaneen ruokaa. Iltasapuska on siis hoidettu.

Eilen kävimme Sampon kanssa illalla Hietalahden torin laidalla olevassa Nimontronissa syömässä. Tunnelma oli hauskan kaupunkilainen: pimeä ilta, suhteellisen tyylikäs ravintola ja hieman viipyilevä palvelu. Söin limetillä ja korianterilla maustettua kanaa, joka oli hyvää. Sampo söi lammasta. Yhteinen arviomme kylläkin oli, ettei ravintola pärjää esimerkiksi Lönnrotinkadun nepalilaiselle Satkarille hinta-laatusuhteessa tai tunnelmassa. Satkar on kivalla tavalla vilkas ja vain hieman (sopivasti!) nukkavieru.